Huomaan taas ajan vierineen, suorastaan lentäneen kuin siivillä. Sisäinen rauhani on jotain uutta minulle. Polte ja tuska, himo ja vimma mitä tunsin aiemmin vähän väliä, ne ovat olleet poissa yhä pidempiä aikoja. Aina joskus vanha minä nostaa päätään ja silloin se polttaa...
Elämä maistuu hyvältä. En kaipaa entiseen, mutta voin silti muistella miltä se tuntui. Riittää, kun luen noita vanhoja tekstejä. Niistä minulle huokuu pelottaviakin muistoja, mutta ne ovat osa minua.
perjantai 12. syyskuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)