Boys of summer...

Don Henley lauleskelee "Kesän pojista" ja siitä, kuinka he katoavat syksyn tullen... Niinpä... todellinen rakkaus jää myös talveksi, eikä sitä pieni kylmä rintama heiluttele.

Voin sanoa olevani onnellinen, koska selvisin kesästä. Moni muu ei selvinnyt. Tänä kesänä ei onneksi ketään tuttua sattunut joutumaan onnettomuuteen tai muuten vaan mullan alle. Mummo lähti huhtikuun lopulla paremmille hillasoille, mutta varmasti hänellä on siellä makoisammat marjat.

Ruskaa odotellessa lämmitän sydäntäni jälleen rakkauden liekillä...

This blog is dead...

... eli kuolleeltahan tämä mun kirjoittelu vaikuttaa. Se kyllä johtuu monestaki asiasta. Ei vaan kiinnosta, ei vaan ole aikaa, ei kerrottavaa,... joskus asioita on liikaakin...
Paljon on tapahtunut ja nenänvalkasu kesti 3kk. Se oli hienoa. Nyt taas sama homma päällä ja sitäpaitsi taidan olla lovena...

Jo joutui armas aika..

...ja suvi suloinen. Hitto vie! Olen ollu juomatta kohta kaksi kuukautta. Saas nähä, joko juhannuksena tulee korkattua... Mitään suunnitelmia ei juhlimiselle ole ja pian tää alkaa tuntuu semmoselta "päivä kerrallaan" hommalta. Aika ristiriitaisia tunteita herättää ajatus viinattomasta elämästä.

Kirjottelu on jääny vähemmälle luultavasti raittiuden ja sen aiheuttamien krapulapsykoosien- ja masennusten puuttumisen vuoksi. Sisäistä poltetta on ollut ihan riittämiin ilman juopotteluakin. Jokin piru tuntuu yhä riivaavaan, enkä usko että se on viinapiru.
Elämä on ollut muutenkin kuin ennen, lukuunottamatta viikonloppujen tylsiä iltoja ja parempia päiviä.

Välistä sitä alkaa jotenkin selittelemään, ettei elämä ole sen kummempaa ilman viinaa ja että juomisessakin oli hyvät puolensa. Kaikki ne helvetilliset rapula-aamut ja morkkikset. Kaikki tuhannet ja tuhannet eurot, jotka ovat pois arkielämästä ja perheeltä... Ne unohtuvat nopeasti ja sitä alkaa kaipaamaan takas entiseen elämään. Ensin sitä yhtä kaljaa tai lonkkua, sitte toista ja jotain snapsia. Vaarallista! Tämän ja edellisen kappaleen välissä söin antabustabletin...

Антабус...

сказала психиатр и Я думал: Почему нет? Я уже выпил многа лет. Нету денег, нету здоровье.. Могу посмотреть какое жизнь будет без опьянение. Сегодня написал только По-Русский, потом что думаю о тебе... милая моя.

Tyhjä pää, täysi vatsa...

Tällaiseen iltaan kelpaa 'Mies ja alaston ase'. Itseasiassa kelpaa ihan mikä vaan. Elämässä tapahtuu kokoajan niin nopeasti kaikkea, ettei mieli pysy matkassa.

Voi tätä tekopyhää kansaa... Iken tekstarit kelpasivat uutisiin, mutta samalla Suomi-neitoa myydään Naton alttarille kovaa vauhtia, eikä kukaan välitä...

Aika parantaa haavat.

Alkaa usko palata tähän vanhaan viisauteen minullakin. Asiaa ovat ehkä auttaneet valoisammat päivät ja lomien vietto siellä missä sydämellä on hyvä olla. Sydänsurutkin ovat vähentyneet, vaikka kyllä rakkaan ihmisen luokse on jatkuva ikävä. Se tunne taitaa olla kyllä molemminpuolinen. Vaikka kaipaus tekee kipeää, se on kaunis asia. Se tulee rakkaudesta. Kun itse on sen rakkauden keskellä, tietää, mistä tehdään ne laulut... Rakkauslaulut.

Kun lueskelin aiemmin kirjoittamiani blogeja, huomasin, että en ole kirjoittanut Hänestä riviäkään. Halusin unohtaa, mutta sydäntä ei voi käskeä. En tiedä onko meillä enää mahdollisuutta saada toisiamme kokonaan. Oli yksi mahdollisuus, mutta pilasin kaiken omilla ongelmillani. Hän sanoo, että ehkä kaikki huonot asiat tapahtuivat siksi, että oppisimme jotain. Minä todella uskon Häneen...

Maaliskuu loppuu tänään. Tämä oli hyvä kuukausi, vaikka bloggailu jäikin vähälle. Näin Hänet pitkästä aikaa. Sain suudella. Katsoa Hänen silmiään. Meillä oli pieni hetki yhdessä. Olimme onnellisia. Kaikki tämä auttaa jaksamaan. Odottamaan uutta hetkeä...

Huomenna on Aprillipäivä ja Hänen syntymäpäivänsä. Hyvää Aprillipäivää! Hyvää syntymäpäivää Rakas!

Sininen hetki ja vodka

Sininen hetki. Sitten vielä se hetki, kun usva nousee kuin aave järven ylle. Itse istun höyryävänä saunan terassilla ja poltan sikaria. Join vodkaa ennen saunaa ja vieressä on tölkki olutta. Varmasti olen humalassa, mutta ajatus on kirkas.
Tiedän, että jos en kirjoita ajatuksia johonkin juuri nyt, ne katoavat, kuin tuo usva, aamun tullen. Onneksi on kännykkä.

Tallennan sen hetken mielestä. Siellä olivat Anna German, Pääjärvi, sauna, usva. Olivat vielä vodka, sikari, Julia...
Sillä hetkellä ajattelin, että en voi enää juoda ja siksi poltin vielä sikarin. Mietin, kuka olen, mitä haluan?

Minulla oli jälleen kerran onni tutustua uusiin ihmisiin ja oppia jotain heidän kulttuuristaan. Sain olla osa perhettä ja perinteitä. Lähtö kotiin oli jälleen haikea, mutta samalla helpotus.
Kotiin on hyvä palata... На здоровье!

Olo on tyhjä.

Mietin juuri, miksi alunperin aloin kirjoittamaan tätä blogia. Lyhyessä ajassa syy on hieman hämärtynyt. Tästä tulikin jonkinlainen missio, pakkopulla, suorittamista ja liikaa yrittämistä. Tämänhän piti olla hauskaa kirjoittamista ja omien tuntojen purkamista, tajunnanvirtaa...

Yritän siis liikaa keskittyä laatuun, sen sijaan, että nauttisin tästä. Täytyy taas muistuttaa itselle kaiken muutoksen hitaudesta ja pitkäjänteisyydestä jota tarvitaan. Ehdottomuus ja yliyrittäminen, itsensä ankara tuomitseminen. Ne väsyttävät nopeasti. Kun olen taas saanut aikaiseksi aloittaa kirjoittamisen, pato ikäänkuin purkaantuu. Kirjoitan todella siitä mitä ajattelen ja teksti rönsyilee aiheesta toiseen. Se ei välttämättä loppujen lopuksi liity otsikkoon juurikaan. Hyvä niin, sillä: "Tätähän mä hain" lauloi Kolmas Nainen...

Hetki sitten olin ärtynyt ja poistin kommentointimahdollisuuden. Tähän blogiin ei juurikaan kommentteja ole tullut, mutta jostain syystä ärsyynnyin niistä vähistäkin. Miksi näin tapahtui? Vaikea sanoa, mutta ehkä pidin kommentteja jeesustelevina/viisastelevina, mitenkään ottamatta kantaa siihen mitä ne todella olivat. Olen joskus todella pikkumainen. Herne menee nenään, nopeasti. Nyt päätin kuitenkin palauttaa mahdollisuuden kommentoida :) Niin se mieli vaihtelee.

Vielä on pitkä matka siihen, että olen tasapainossa itseni kanssa. Luojan kiitos, saan kirjoittaa tänne mitä haluan, milloin haluan. Vielä on paljon tunnustettavaa ja opittavaa.

Olo on taas muutaman rivin kevyempi ja kevät alkoi tuntua rinnassa. Petroskoikin on jo miehitetty, joten edistystä tapahtuu myös sillä rintamalla...

Typerää kuvitella olevansa jotain muuta..

...kuin ihan tavallinen talliainen. Eilen se oli taas: Gin Tonic. Fisu. Kaks GT:tä. Fisu. Kaks GT:tä. Fisu vielä. Joo, pistä pankille, jne. jne. Mistähän sitä taikois rahaa laskuihin kun ne viimeisetkin tulee ryypättyä...

Niinpä! Olen niin veloissani, että konkurssi on edessä. Ehkäpä se olis vain hyvä asia. Taidan ottaa yhteyttä velkaneuvojaan. Psykiatrin lääkityskuviot taitavat tulla vähän myöhässä.

Impulsiivisuus on hyvä asia joissain tilanteissa. Raha-asioissa usein ei...

Jos tästä pitää jotain positiivista hakea, niin liikunta on lisääntynyt 400% ja paino laskenu 5 prosenttia viimeisen neljän viikon aikana.

Kyllä se tästä...

Uneen aika vaipuu.

Tähän aikaan yöstä normaalit ihmiset nukkuvat. Itse heräsin taas vaihteeksi. Nukahdin n. 23.30 ja sopivasti heräsin 3 tuntia myöhemmin. Elimistö taitaa käydä ylikierroksilla liikunnan lisäämisen vuoksi. Viime viikolla harrastin liikuntaa 6 ja ½ puoli tuntia. Se on jo paljon, mutta aion jatkossa tavoitella n. 4:ä tuntia viikossa.
Positiivista tässä valvomisessa on tällä kertaa se, että se ei johdu viinan vierotusoireista. Edellisenä viikonloppuna join pari päivää oikein kunnolla ja kuntoremontti unohtui neljäksi päiväksi. Tiistaina sain taas elämästä kiinni ja toivottavasti ote ei lipsu kovin pahasti enää.
Vaara tähän lipsumiseen on olemassa, sillä sain tulokset neuropsykologin testeistä. Kyllähän siellä selviä viitteitä aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriöihin on. Varsinaisen ADHD diagnoosin tekee tietysti vasta psykiatri, ellei ole jo tehnytkin, kun puhui puhelimessa lääkityksestä.
Kirjarintamalla hyökkäys on luultavasti pian Petroskoissa. Karjalan armeija etenee, vastustajan suorittaessa viivytystaisteluja. Seuraavassa luvussa kaatuu Lehto. Sen tiedän, koska olen katsonut elokuvan monta kertaa.
Suomen vanhin Mannerheim -ristin ritari täytti sata vuotta eilen. Syvä kunnioitus hänen saavutuksilleen...

Ratiritiralla

Minusta helmikuu on kaunis kuukausi. Silloin kontrastin vaihtelu on mahtavaa. On hämärän hetkiä ja kirkasta aurinkoa, on purevaa pakkasta ja jopa suojasäätä (tänä vuonna ehkä jopa yli tarpeenkin?).
Eräs valokuvaaja sanoi kerran minulle, että tammi-helmikuussa löytyy eniten ainutlaatuisia valaistusolosuhteita, jotka näyttävä yhtä kauniilta myös valokuvissa. En ole niin hyvä kuvaaja, että tietäisin mitä hän tarkoitti, mutta olen samaa mieltä: Kaunista on!
Itsellä urheilu ja dieetti ovat saaneet elimistön heräämään. Aivan kuin lisääntynyt valokin olisi jo vaikuttanut mieleen. Kun katsoo noita aiempia kirjoituksia, niin herää ajatus, että kukas nuo kirjoitti... Noh, edessä on pitkä kevät ja kovasti on töitä edessä, jotta saan hyvinvointini kohennettua normaalille tasolle. Yrittänyttä ei laiteta jne...
Viinapiru se vaan istuu olkapäällä ja haluaa lähteä vähän ryypiskelemään. Ehkäpä se tänäänkin saa mitä haluaa. Tiedä tuota. Sitä ennen yritän sen kuitenkin hukuttaa uimahallin syvyyksiin.
Kaunista helmikuuta! Annetaan pakkasen purra ja pidetään mieli lämpimänä!

Unessani...

Unessani on tyyni järven pinta. Usvan nousu ja kuikan laulu.
Kyynel tipahtaa silmästäni kuin aamukaste.
Päästäkää minut takaisin kotiin! Takaisin sinne missä minun
pitäisi olla!

Unessani on maisema tunturin laelta. Olen yksin.
Tuulen ujellus korvissa. Lunta silmänkantamattomiin.
Minä olen lapin poika, eikä sitä minulta voi ottaa pois.
Lappiin minun sieluni haluaa.

Unessani minun oli hyvä olla. Rauha asui sydämessä.
Oikeastaan se oli muutakin kuin uni. Oikea elämä, kauan sitten.
Nyt sen kutsu kuuluu unessani, kuin kaiku vaarojen ylitse.
Kunpa pääsisin omieni luokse.

Käsien tärinä...

raivokohtauksen jälkeen on rasittavaa. En tiedä olenko adrenaliininarkkari, vai onko muu syy miksi ajoittain saan kamalia raivokohtauksia. Monta kertaa ajatukset ovat silloin tappamisessa, väkivallassa jne. Puran aggressioni huonekaluihin, seiniin, huutamiseen tai kipuun tms.
Kävin tällä viikolla ADHD testeissä. Tulokset tulevat ehkä ensi viikolla. Osiltaan olivat aika hauskojakin testejä. Lopuksi viimeisten keskustelujen jälkeen psykologi sanoi: "Tulet tarvitsemaan psykiatria loppuelämäsi." Sanoin: "Kiitos." ja lähdin pois...
Tämä päivä meni hienosti tähän asti... Tuli raivari. Nyt kädet tärisevät ja lähden juomaan.

Oikeesti...

Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa... Näin laulaa tietysti Finlanders. Yksi lempikappaleistani, joita todellakin on satoja, ellei tuhansia. Olen romanttinen luonne. Itken elokuvissa ja kun kuulen hyvää musiikkia.
Tällähetkellä elämässä olen niinkuin risteyksessä. Yhdessä suunnassa näen lyhyen elämän ja periksi antamisen, johon kuuluvat epäterveelliset elämäntavat, väsymys ja erkaantuminen perheestä. Toisessa suunnassa on perheen luokse palaaminen ja elämänhallinnan saavuttaminen ainakin tilapäisesti. Kolmas suunta on oppia hallitsemaan omaa elämää ja tekemään oikeita valintoja. Talouden ja terveyden tasapainottaminen, oleminen suurena osana lasten elämää ja eläminen erossa ovat joillekin itsestäänselvyyksiä. Minulle suuria tavoitteita, joita kohti täytyy todella ponnistella, enkä edes tiedä, onko jo liian myöhäistä.

Perjantai on päivistä parhain.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että terveellä ihmisellä lauantai on paras päivä. Silloin on koko päivä aikaa viettää perheen kanssa. Itsehän en ole terve. Kävin tänään taas hoitajan luona purkamassa pääkopan sisältöä. Olen melko vakuuttunut ADHD:sta. Sitä psykiatrikin epäili heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Silloin en ollut valmis hyväksymään ajatusta, mutta nyt se tuntuu sopivan niinkuin puuttuva palanen palapeliin.
Niin... Mun elämässä, teoissa, sanoissa, tunteissa, ajatuksissa, niissä on kaikissa paljon sellaista mitä ei normaali ihminen olisi tehnyt. Ex-vaimo on samaa mieltä. Kaverit samoin. Ehkäpä asia selviää minullekin vielä kunnolla.
Siihen asti... Hyvää känni-iltaa kaikille ja viikonloppua!

Niskalaukaus!

Mitä jos olisin sonnivasikka? Saisin niskalaukauksen, sillä näin vaivaista vasikkaa ei elossa pidettäisi, ainakaan jos se osaisi puhua. On niska- ja hartiakipuja, selkäkipuja, iskias, närästystä, nivelkipuja, psyykkisiä vaivoja ja vaikka mitä. Eno sano joskus, että minut pitäs viedä saunan taakse ja lopettaa.
Silti minua sanotaan iloiseksi ja hauskaksi tyypiksi, jolla ei tule suru puseroon. Kyllähän minä olen pirteä ihminen, mutta ku pitäs pysyä erossa herkuista ja viinasta. Niissä on kaiken pahan alku ja juuri. Liikunnastaki minä tykkään, mutta ku olen niin pirun laiska :)
Dieetti ei ole vielä oikeen purassu, mutta katsotaan vielä mitä tulee.
Tänään Kärpät pelaa Pietarissa! Hyvä Kärpät!

Joskus penskana.

Kuuntelin Jaakko Teppoa joskus 20 vuotta sitten, lähinnä enon kanssa. Varsinki Pamela oli mun suosikkibiisi. Ruikonperän multakurkku oli ykkönen, kun minä kasvoin mieheksi pikkuhiljaa.
Eno oli mun miehenmalli. Juoppo, härski metsuri. Eno sanoi aina, että omatunto on yliarvostettu asia. Sieltähän tuli sitten opeteltua juominen, huoraaminen ja kaikennäkönen rehvastelu.
No.. Onneksi en kuitenkaan ihan kaikkea sitä ole säilyttäny ja enoki on viiskymppisille tullessa viisastunu. Lopetti juomisenki kokonaan jo 10 vuotta sitte.
Kävin tänään lasten kanssa pulkkamäessä. Siitä tuli hyvä mieli. Täytyy huomenna lähteä vaikka luistelemaan.
Eläköön pulkkamäki!

Laadukasta...

Haluaisin kirjoittaa laadukasta tekstiä. Sitten tulee sellainen olo, että vitun sama. Ei näitä kukaan lue kuitenkaan. Siitä herääkin kysymys: Onko se ihan sama millaista tekstiä kirjoittaa vaikkapa omaan päiväkirjaan? Vai onko niin, että tekstin laadulla ja lukijamäärällä ei ole mitään yhteyttä :) No just joo... Siksihän parhaiden kirjailijoiden tekstejä luetaan vähiten?
Tosin, mistäpä sen voi tietää, millaisia sanavirtuooseja päiväkirjojen kirjoittajissa on..
Toivoisin, että minussakin asuisi pieni kirjailija, mutta ensin täytyy saada pääkoppa järjestykseen. Ajatuksia on kyllä, mutta niistä tulee vain puuroa ulos.
Venäjällä on tänään joulu. Hyvää joulua kaikille...

Motivaatio nollassa.

Parin viikon loma meni kuin siivillä. Työmotivaatio on täysin nollassa. Suoraan sanottuna: Vituttaa mennä töihin! Niin se on aina, minulla ainakin ja erityisesti sillon ku on tullu ryypättyä. Kyllä se siitä tasoittuu, mutta voisin kyllä keksiä helposti tekemistä ilman noita työvelvoitteitaki.
Joulu loppui tähän päivään. Itse aloitan tänään dieetin, jolla painoa pitäisi tiputtaa n. 20 kiloa vuodessa. Onnistuukohan? Uskoo ken tahtoo. Mulla ainoa vaihtoehto on uskoa... Hyvää loppiaista...

Juominen on mukavaa mutta raskasta ja kallista.

Niinpä. Minussa on aina ollut se vika, että kun korkkaan, niin sillon lähtee mopo käsistä kunnolla. Niinhän siinä taas kävi. Torstai ja perjantai meni isolla vaihteella. Tosin eilen päivällä autoin entistä vaimoa huonekaluostoksilla, mutta sen jälkeen taas baariin.
Jotkut sanovat, että rapulassa ajatus juoksee erinomaisen hyvin, mutta itse en ole kovin varma. Ajattelin aloittaa uuden lukuprojektin, kun sain päätökseen Täällä Pohjantähden Alla trilogian, juuri perjantaina aamulla. Se oli toinen kerta kun lueskelin suosikkihenkilöstäni Akseli Koskelasta. Siinä oli mies PERKELE!
Niin... Se projekti on taas Linnaa ja tällä kertaa se toinen suosikki, eli Sotaromaani/Tuntematon sotilas. Ihme kyllä, en ole koskaan lukenut ko. kirjaa. Nyt sen sitten ostin ja aion lueskella Koskelan Vilhosta, Rokan Antista ja muista sankareista, jotka pitivät vihulaisen poissa :)
Jos minulla olisi mahdollisuus lähettää kortti jokaiselle tämän tekstin lukijalle, tekisin sen. Kortissa lukisi "Hyvää päivää! Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin lueskella ventovieraiden tyhjänpäiväisiä blogeja netistä? Hanki elämä!!!"

Pää sekaisin aamuun uuteen...

Niin... Tämä on mulle ihan normaalia. On vaikeaa keskittyä mihinkään. Ei osaa päättää mitä tekis. No nyt on loma, niin ei ole pakko tehdä mitään. Tietysti on myös flunssa päällä!
Katsoin jo televisiosta 5:ttä eri kanavaa ja kahta eri leffaa. Sitten tulin tietokoneelle, kuten tavallista. Tän jälkeen aamupala ja kirjan lukemista. Seuraavaksi luultavasti kitaransoittoa, tv:tä, tietokonetta, lukemista jne. jne.
Mitä hermostuneempi olo, sitä nopeempaa tuo kierto on, mutta... Nytkin se ajatus taas karkaa. Pakko lopettaa!
No piti vielä eiliseen tekstiin lisätä, että se kirjailija puhui aika halventavasti Väinö Linnasta!
Sen äijän sukunimi olikin ruotsinkielinen, joten mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa! Sitäpaitsi kukaan ei varmaan osta sen paskaa kirjaa. Silti se antoi mulle kipinän kirjoittaa :)
Hyvää syntymäpäivää Helille...

Miksi?

Istuin baarissa kaljalla tossa alkusyksystä ja pöytään sattu tulemaan kaks vanhempaa miestä. Olivat käsittääkseni jonkunäkönen salarakaspariskunta, tai sitte muuten vaan liian hyviä ystäviä keskenään. No se ei ole tän jutun pointti. Siinä keskustellessa tuli selville, että toinen herroista oli juuri julkassu kirjan, vieläpä esikoisromaaninsa. Oli kuulemma ollu n. puolen vuoden projekti. Täytyy myöntää, että vaikka mun pitkäjänteisyydellä ei semmosta ehkä koskaan saada aikaseksi, niin mulla on ollu haaveena alkaa kirjailijaksi.
No, tietysti kysyin siltä kirjailijalta, että kuinkas kirjailijaksi aletaan. Ensimmäinen suositus oli, että kirjoita joka päivä jotain, ihan sama mitä, kunhan kirjoitat noin 15 minuuttia päivässä.
Kesti kolme kuukautta, ennen ku sain tän blogijutun vireille ja saa nähdä kauasko tämä idea kantaa.
Olen itsestä oppinu sen verran, että en enää aseta hirveästi tavoitteita tällaisissa jutuissa. Kirjoitan sillon ku siltä tuntuu ja täsmälleen mitä sattuu tulemaan mieleen. Semmosta tyypillistä ADHD-ajatuksenvirtaa, missä ei ole päätä eikä häntää.
Tänä aamuna voin kirjoittaa, että rakastan aurinkoa. Varsinkin talvella sen valo on niin lumoava. Minulla on loma ja ulkona pakkanen. Olen onnellinen. Hyvää uutta vuotta...