Olo on tyhjä.

Mietin juuri, miksi alunperin aloin kirjoittamaan tätä blogia. Lyhyessä ajassa syy on hieman hämärtynyt. Tästä tulikin jonkinlainen missio, pakkopulla, suorittamista ja liikaa yrittämistä. Tämänhän piti olla hauskaa kirjoittamista ja omien tuntojen purkamista, tajunnanvirtaa...

Yritän siis liikaa keskittyä laatuun, sen sijaan, että nauttisin tästä. Täytyy taas muistuttaa itselle kaiken muutoksen hitaudesta ja pitkäjänteisyydestä jota tarvitaan. Ehdottomuus ja yliyrittäminen, itsensä ankara tuomitseminen. Ne väsyttävät nopeasti. Kun olen taas saanut aikaiseksi aloittaa kirjoittamisen, pato ikäänkuin purkaantuu. Kirjoitan todella siitä mitä ajattelen ja teksti rönsyilee aiheesta toiseen. Se ei välttämättä loppujen lopuksi liity otsikkoon juurikaan. Hyvä niin, sillä: "Tätähän mä hain" lauloi Kolmas Nainen...

Hetki sitten olin ärtynyt ja poistin kommentointimahdollisuuden. Tähän blogiin ei juurikaan kommentteja ole tullut, mutta jostain syystä ärsyynnyin niistä vähistäkin. Miksi näin tapahtui? Vaikea sanoa, mutta ehkä pidin kommentteja jeesustelevina/viisastelevina, mitenkään ottamatta kantaa siihen mitä ne todella olivat. Olen joskus todella pikkumainen. Herne menee nenään, nopeasti. Nyt päätin kuitenkin palauttaa mahdollisuuden kommentoida :) Niin se mieli vaihtelee.

Vielä on pitkä matka siihen, että olen tasapainossa itseni kanssa. Luojan kiitos, saan kirjoittaa tänne mitä haluan, milloin haluan. Vielä on paljon tunnustettavaa ja opittavaa.

Olo on taas muutaman rivin kevyempi ja kevät alkoi tuntua rinnassa. Petroskoikin on jo miehitetty, joten edistystä tapahtuu myös sillä rintamalla...

Typerää kuvitella olevansa jotain muuta..

...kuin ihan tavallinen talliainen. Eilen se oli taas: Gin Tonic. Fisu. Kaks GT:tä. Fisu. Kaks GT:tä. Fisu vielä. Joo, pistä pankille, jne. jne. Mistähän sitä taikois rahaa laskuihin kun ne viimeisetkin tulee ryypättyä...

Niinpä! Olen niin veloissani, että konkurssi on edessä. Ehkäpä se olis vain hyvä asia. Taidan ottaa yhteyttä velkaneuvojaan. Psykiatrin lääkityskuviot taitavat tulla vähän myöhässä.

Impulsiivisuus on hyvä asia joissain tilanteissa. Raha-asioissa usein ei...

Jos tästä pitää jotain positiivista hakea, niin liikunta on lisääntynyt 400% ja paino laskenu 5 prosenttia viimeisen neljän viikon aikana.

Kyllä se tästä...

Uneen aika vaipuu.

Tähän aikaan yöstä normaalit ihmiset nukkuvat. Itse heräsin taas vaihteeksi. Nukahdin n. 23.30 ja sopivasti heräsin 3 tuntia myöhemmin. Elimistö taitaa käydä ylikierroksilla liikunnan lisäämisen vuoksi. Viime viikolla harrastin liikuntaa 6 ja ½ puoli tuntia. Se on jo paljon, mutta aion jatkossa tavoitella n. 4:ä tuntia viikossa.
Positiivista tässä valvomisessa on tällä kertaa se, että se ei johdu viinan vierotusoireista. Edellisenä viikonloppuna join pari päivää oikein kunnolla ja kuntoremontti unohtui neljäksi päiväksi. Tiistaina sain taas elämästä kiinni ja toivottavasti ote ei lipsu kovin pahasti enää.
Vaara tähän lipsumiseen on olemassa, sillä sain tulokset neuropsykologin testeistä. Kyllähän siellä selviä viitteitä aktiivisuuden- ja tarkkaavaisuuden häiriöihin on. Varsinaisen ADHD diagnoosin tekee tietysti vasta psykiatri, ellei ole jo tehnytkin, kun puhui puhelimessa lääkityksestä.
Kirjarintamalla hyökkäys on luultavasti pian Petroskoissa. Karjalan armeija etenee, vastustajan suorittaessa viivytystaisteluja. Seuraavassa luvussa kaatuu Lehto. Sen tiedän, koska olen katsonut elokuvan monta kertaa.
Suomen vanhin Mannerheim -ristin ritari täytti sata vuotta eilen. Syvä kunnioitus hänen saavutuksilleen...

Ratiritiralla

Minusta helmikuu on kaunis kuukausi. Silloin kontrastin vaihtelu on mahtavaa. On hämärän hetkiä ja kirkasta aurinkoa, on purevaa pakkasta ja jopa suojasäätä (tänä vuonna ehkä jopa yli tarpeenkin?).
Eräs valokuvaaja sanoi kerran minulle, että tammi-helmikuussa löytyy eniten ainutlaatuisia valaistusolosuhteita, jotka näyttävä yhtä kauniilta myös valokuvissa. En ole niin hyvä kuvaaja, että tietäisin mitä hän tarkoitti, mutta olen samaa mieltä: Kaunista on!
Itsellä urheilu ja dieetti ovat saaneet elimistön heräämään. Aivan kuin lisääntynyt valokin olisi jo vaikuttanut mieleen. Kun katsoo noita aiempia kirjoituksia, niin herää ajatus, että kukas nuo kirjoitti... Noh, edessä on pitkä kevät ja kovasti on töitä edessä, jotta saan hyvinvointini kohennettua normaalille tasolle. Yrittänyttä ei laiteta jne...
Viinapiru se vaan istuu olkapäällä ja haluaa lähteä vähän ryypiskelemään. Ehkäpä se tänäänkin saa mitä haluaa. Tiedä tuota. Sitä ennen yritän sen kuitenkin hukuttaa uimahallin syvyyksiin.
Kaunista helmikuuta! Annetaan pakkasen purra ja pidetään mieli lämpimänä!