Joulu on ovella

Taas on joulu ja mieli maassa, vaikka maassa pitäis olla olla se hanki, mikä sekin itseasiassa siellä on. Tää elämä paiskoo sinne sun tänne tunteiden valtameressä, enkä tiedä olenko kaarnalaiva, vai kuunari. 

"Kuin kaarnapurrella valtamerellä, seilaan tunteiden tyrskyjen vietävänä.

Ei näy rantaa tai tyventä, kun Sinä olet mielessäni.

Ei näy pelastajia, olen Sinun armoillasi.

Sinä puhallat suurimmat aallot, ja Sinä voit saada purteni kaatumaan. 

Rakas, vain Sinun kanssasi minä seilaan satamaan tai sitten..."

Kirjoitan

"Kirjoita kuin hullu, vailla itsekritiikkiä ja pidäkkeitä. Kirjoita vain siksi, että oppisit antamaan sen ulos itsestäsi." Näin minua opastettiin joskus. 

No sitähän minä yritän. Kaivan päästäni aiheita ja huomaan olevani mitätön, vailla sisältöä. Kuvitelmani suuresta kirjallisesta tai runollisesta saavutuksesta, tuntuu olevan kauempana kuin vieraat galaksit. Kuinka voisin jäsennellä ajatukseni ja kaiken mitä minulle on elämässäni tapahtunut. Nyt kun yritän sitä, huomaan unohtavani niitä asioita, jotka kavereille tarinoita kertoessani tuntuivat tärkeiltä. Niistä on tullut vain tomua ajatusten maailmankaikkeudessa. Ehkä löydän niille joskus merkityksen ja kiinnekohdan. Ehkä ne silloin koostuvat tarinoiden aurinkokunnaksi, jossa jokaisella tapahtumalla on oma paikkansa minun elämäni kiertoradalla. 

Selvisin hengissä taas.

Kun muistelen viimeistä vuotta, ihmettelen taas, kuinka selvisin elossa, terveenä ja säilytin perheen, talouden jne. Kaikki edellytykset isoihin romahduksiin ovat olleet käsillä jälleen.

1. Tunne-elämän sotkut: Sydän karrella tulee mun kulkea valtatien pientareita....

2. Ostoskassi: Pyhitetty olkoon sinun lompakkosi...

3. Uhkarohkeus ja vauhtisokeus... ei selittelyjä kaipaa.

4. Dokaaminen ja agressiivisuus: Dokaa, mokaa ja suutu. Masennu ja raivoa. Siinä sitä polkua.

Puuh, tulihan sitä taas melkosen raakaversiota pukattua ruudulle. Näillä mennään. 

Love hurts.

Paluu

Palasin takaisin, tälläkin kertaa vain ajatuksissani. Ehkä sadannen kerran tulin vanhaan paikkaan ja nuuskin tervaskannon tuoksua. Suljin silmäni, yritin kuunnella käen kukuntaa ja honkien narinaa kevyessä tuulessa, mutta kuulin vain seinäkellon monotonisen raksutuksen kaupunkikodin seinällä.

Tälläkin kertaa olin jo melkein perillä. Muistoissani unelmieni paikassa. Se paikka on todellinen, mutta ajatuksissani sinne pääsy on joka kerta vaikeampaa. On mentävä luomaan uusia muistoja vanhojen vahvistukseksi. Mentävä tuntemaan ne hajut, äänet ja se kauneus jota olen ihaillut lapsesta asti.

Minä menen...

Muutosta.

Elämäni kaipaa jälleen muutosta. Tuskin on kulunut 2 viikkoa muutosta, kun tosiaan huomaan jotain muutettavaa. Paino nousee ja mielialat vaihtelevat. Nyt täytyy skarpata, karpata tai mitä vaan, mutta näin tämä ei voi jatkua. En haluaisi kuolla nuorena, mutta juuri nyt näyttää siltä, että olen kuin Titanic matkalla jäävuorelle.

Mä mistä alkaisin?

Niin, tuota... Kolme ajatuspistettä ovat mulle aika tyypillinen tapa pitää taukoa. Palasin tämän blogin ääreen ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Luojan kiitos, että en poistanu noita tekstejä, vaan säilytin (melkein) kaiken mitä olin aiemmin kirjoittanut. Jotain pahimpia pätkiä muistaakseni sensuroin jopa itseltäni. No mitäpä tuosta.

Tänään istun pitkästä aikaa pohtimassa omaa itseä, olemassaoloa, elämän polkua jnejne. Tapahtumia kahteen vuoteen mahtuu mulle tyypillisesti enemmän, ku ns. perusihmisellä 10-20 vuoteen. On ihmissuhteita, ylämäkiä, alamäkiä ja muuta sotkua, vaikka muille jakaa. Tunnetilat vaihtelevat päivittäin, jopa tunneittain, mutta myös pidemmällä jaksolla. Raivoa, iloa, hellyyttä, pettymystä, himoa, inhoa, kylmyyttä, lämpöä... you name it, I got it. Kumpa vaan viitsisin useammin kirjotella näitä ylös, sillä varsinkin ne tyhjyyden ja räjähtämispisteen väliset tunnetilat pitäis ehkä oppia "eristämään" tai ainaki purkamaan tekstiksi. Itseanalyysiä olen aina pitäny tärkeänä, mutta vaikeana hommana.

Yhä edelleen monia tekemisiäni, varsinkin kirjoittelua, vaivaa perfektionismi. Kunnon ajatuksenvirtaa on vaikeaa saada irtoamaan selvinpäin. Nyt tosin sitä ongelmaa ei ole, vaan tämä kaikki tulee kyllä ihan suoraan tuolta pääkopasta :) Muista tämä hetki! Let it flow and let it snow!

Perusasiat tällä hetkellä: Töitä, perhe, muutto. Niistä olisi hyvä pitää kiinni just nyt! Tsemppiä mulle ja palataan toivottavasti pian. :)