...ja suvi suloinen. Hitto vie! Olen ollu juomatta kohta kaksi kuukautta. Saas nähä, joko juhannuksena tulee korkattua... Mitään suunnitelmia ei juhlimiselle ole ja pian tää alkaa tuntuu semmoselta "päivä kerrallaan" hommalta. Aika ristiriitaisia tunteita herättää ajatus viinattomasta elämästä.
Kirjottelu on jääny vähemmälle luultavasti raittiuden ja sen aiheuttamien krapulapsykoosien- ja masennusten puuttumisen vuoksi. Sisäistä poltetta on ollut ihan riittämiin ilman juopotteluakin. Jokin piru tuntuu yhä riivaavaan, enkä usko että se on viinapiru.
Elämä on ollut muutenkin kuin ennen, lukuunottamatta viikonloppujen tylsiä iltoja ja parempia päiviä.
Välistä sitä alkaa jotenkin selittelemään, ettei elämä ole sen kummempaa ilman viinaa ja että juomisessakin oli hyvät puolensa. Kaikki ne helvetilliset rapula-aamut ja morkkikset. Kaikki tuhannet ja tuhannet eurot, jotka ovat pois arkielämästä ja perheeltä... Ne unohtuvat nopeasti ja sitä alkaa kaipaamaan takas entiseen elämään. Ensin sitä yhtä kaljaa tai lonkkua, sitte toista ja jotain snapsia. Vaarallista! Tämän ja edellisen kappaleen välissä söin antabustabletin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti