Don Henley lauleskelee "Kesän pojista" ja siitä, kuinka he katoavat syksyn tullen... Niinpä... todellinen rakkaus jää myös talveksi, eikä sitä pieni kylmä rintama heiluttele.
Voin sanoa olevani onnellinen, koska selvisin kesästä. Moni muu ei selvinnyt. Tänä kesänä ei onneksi ketään tuttua sattunut joutumaan onnettomuuteen tai muuten vaan mullan alle. Mummo lähti huhtikuun lopulla paremmille hillasoille, mutta varmasti hänellä on siellä makoisammat marjat.
Ruskaa odotellessa lämmitän sydäntäni jälleen rakkauden liekillä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti