Palasin takaisin, tälläkin kertaa vain ajatuksissani. Ehkä sadannen kerran tulin vanhaan paikkaan ja nuuskin tervaskannon tuoksua. Suljin silmäni, yritin kuunnella käen kukuntaa ja honkien narinaa kevyessä tuulessa, mutta kuulin vain seinäkellon monotonisen raksutuksen kaupunkikodin seinällä.
Tälläkin kertaa olin jo melkein perillä. Muistoissani unelmieni paikassa. Se paikka on todellinen, mutta ajatuksissani sinne pääsy on joka kerta vaikeampaa. On mentävä luomaan uusia muistoja vanhojen vahvistukseksi. Mentävä tuntemaan ne hajut, äänet ja se kauneus jota olen ihaillut lapsesta asti.
Minä menen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti