Ihana kirjoittaa pitkästä aikaa. Tervehdin sinua vanha minä. Olet muisto, joka kulkee mukanani, mutta et taakka. Ole huoleti, olemme onnellisia...On kyllä uskomatonta tuntea kuinka elämä tuntuu vuosi vuodelta kauniimmalta ja täyteläisemmältä. Tänne oli palattava, koska nyt olen isojen asioiden äärellä. Olen viimeisten viikkojen aikana tutustunut aina vain paremmin ihmiseen, johon olisi pitänyt tutustua jo paljon aiemmin, itseeni.
Täytyy sanoa, että olo on hämmästynyt, sillä universumi lähetti oppaakseni enkelin. Hän tarttui minua hellästi kädestä ja ohjasi kohti sitä hämäräistä polkua, joka vie sisimpääni. Hän teki sen hellyydellä ja varmuudella, jollaista en ole kokenut aiemmin. Siksi, ensimmäistä kertaa, en pelkää vaan käyn eteenpäin iloisena ja varmana siitä, että olen turvassa sekä kulkemassa jotain kaunista kohti...
Avasin sydämeni, löysin rauhan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti